Historialliset kohteet

Kahdeksan sädekadun keskipisteessä sijaitseva Raatihuone (1798) toimii nykyään kaupungin tapahtumatuotannon- ja Tattoo-tiimin toimitilana. Se on kaupungin virastojen ohella ehtinyt suojata kattonsa alla mm. pankkia, puoteja, putkaa, poliisilaitosta ja linnoituksen päävartiotakin 1800-luvun alussa.

Rakennuksen alakerrassa toimii myös Kahvila Raatihuone.

Vanhan keskustan ympyräkaduilla nähtävyydet ovat lähellä toisiaan. Kaupunkia ja sen historiaa voi tarkastella laajemmin keskustaa ympäröivän linnoituksen valleilta.

Haminan matkailuneuvonnassa on jaossa esite, jonka avulla on helppo suunnistaa keskustan ympyröissä.

Raatihuoneentori 1, Hamina

Kaupungin linnoituksen bastioneista suurin on 1803-11 rakennettu keskusbastioni. Sen 58 kasemattia, muurattua holvia, suunniteltiin alun perin pomminkestäviksi varastotiloiksi. Nykyisin keskusbastioni on Hamina-Bastioni tapahtuma-areena, joka saa kesäisin suojakseen Euroopan suurimman telttakatoksen. Nouseviin katsomoihin mahtuu jopa 3 000 katsojaa. Holvistot on varustettu nykyajan tekniikalla ravintoloineen ja näyttelytiloineen.

Raatihuoneenkatu 12, Hamina
www.hamina.fi/bastioni/

Haminassa 1800-luvulta lähtien vaikuttaneen, venäläistä alkuperää olevan Aladinin suvun uusrenessanssi- eli nikkarityylinen kaupunkipalatsi, jonka on suunnitellut Waldemar Aspelin, rakennettu vuonna 1889. Rakennuksessa toimii mm.Konditoria-kahvila Huovila. Tanelinkulmassa on mahdollisuus järjestää erilaisia tilaisuuksia jopa 200 henkilölle.

Raatihuoneentori 8, Hamina
konditoriahuovila.com/

Päärakennus vuodelta 1898 (Jacob Ahrenberg) oli alun perin Haminassa 1821-1903 toimineen Keisarillisen Suomen Kadettikoulun päärakennus. Vuodesta 1920 päärakennus on ollut Reserviupseerikoulun käytössä. Maneesi vuodelta 1832 (Carl Ludvig Engel) on entinen ratsastusmaneesi, nykyisin juhlasali.

Pieni tiilirakennus RUK:n puistossa on kaivo 1860-luvulta.

Kadettikoulunkatu 6, Hamina

Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Keskiaikainen Turku-Viipuri valtatie, Kuninkaantie, kulki kaupungin halki Lappeenrannan portilta Viipurin portille.

Päävartiona 1840–1974. Ulkoasu on alkuperäisessä muodossa. Yksityisomistuksessa.

Mannerheimintie 7, Hamina

Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Keskiaikainen Turku-Viipuri valtatie, Kuninkaantie, kulki kaupungin halki Lappeenrannan portilta Viipurin portille.

Kuvassa Viipurin portin vartiorakennus 1774 Ulkoasu muutettu. Nykyään RUK:n käytössä.

Kadettikoulunkatu 6, Hamina

Linnoitettuun Haminaan pääsi kolmesta puomein ja nostosilloin varustetusta portista, joista jokaisen kupeella oli vartiorakennus. Keskiaikainen Turku-Viipuri valtatie, Kuninkaantie, kulki kaupungin halki Lappeenrannan portilta Viipurin portille.

Alun perin linnoituksen tykistön komentajan asuintaloksi 1798 rakennettu. Uusklassinen julkisivu on perua 1800-1900 -lukujen vaihteen korjaustöistä. Yksityisomistuksessa.

Uusrenessanssityylisessä 1890-luvun päärakennuksessa on toiminut mm. apteekki, jonka apteekkareina toimivat  A. Nymalm ja myöhemmin A. T. Federley. Waldemar Aspelinin suunnittelema rakennus on saneerattu asuinkäyttöön ja on yksityisomistuksessa.

Pikkuympyräkatu 10, Hamina

Arkkitehtitoimisto Kiseleff & Heikel vuonna 1890 suunnittelema hotelli-ravintolaksi valmistunut rakennus.

Pikkuympyräkatu 5, Hamina

Rapatun 1849 rakennetun puutalon uusrokokootyylinen ulkoasu on harvinainen maamme kaupunkiarkkitehtuurissa. Talossa on toiminut mm. apteekki. Yksityisomistuksessa.

Pikkuympyräkatu 26, Hamina

Hämeenlinnan bastionissa sijaitseva ruutikellari vuodelta 1785 on kunnostettu taidegalleriaksi ja kokoustiloiksi. Rakennus on toiminut viime sotien aikaan viestikeskuksena. Piha-alueella on japanilaistyylinen kirsikkapuisto.

Vuonna 1884 toimintansa aloittaneen raittiusyhdistyksen talo rakennettiin 1902.  Nykyään talossa toimii Kino Hamina ja Haminan Teatteri.

Isoympyräkatu 30, Hamina
www.hamina.fi/fi/Asukkaat/Kulttuuri/Kino%20Hamina/

Karl August Wreden 1884 suunnittelema rakennus on toiminut hotellirakennuksena ja Ruotsalaisen Seuraklubin käytössä. Nykyisin se on musiikkiopiston tiloina. Kesäpuisto perustettiin 1850-luvulla Lappeenrannan bastioniin.

Fredrikinkatu 9, Hamina

Helsingin bastionin kärkeen rakennettiin 1790 linnoituksen komentajan lipputorni. Bastioni ja vallit sen ympärillä purettiin 1889. Alue oli Haminan rauhan 100-vuotisjuhlallisuuksien pitopaikka. Tornin ulkoseiniin sijoitettiin tällöin sodan tapahtumista venäjäksi kertovat marmoritaulut. Lipputornissa on kesäisin Haminan kaupungin kesäinfo. Lipputorni on avoinna kesä-elokuussa.

Kaivokatu 6, Hamina

Waldemar Aspelinin 1888 suunnittelema, alun perin ruotsalainen nais- ja tyttökoulu, myöhemmin yhteiskoulu, vuodesta 1939 kansakoulu. Nykyään rakennuksen tiloissa toimii Lasten ja nuorten kuvataidekoulu.

Kaivokatu 9, Hamina

Herran Kukkaro on 1800-luvulla rakennettu uusklassinen talo aivan Isoympyränkadun reunalla. Päärakennus on rakennettu 1829 ja oli alun perin tiilestä, pohjoispäähän on lisätty hirsiosa 1846. Nykyinen klassinen ulkoasu on 1920-luvulta. Se vuosisatojen aikana on toiminut apteekkina, oppilasasuntolana, ja on siinä lapsuutensa viettänyt taidemaalari Hugo Simbergkin. Taidemaalari Hugo Simberg (1873–1917) asui perheensä kanssa talossa 6-vuotiaaksi. Talossa toimii nykyisin Haminan seurakunnan nuorisotyön toimitilana Herran Kukkarona.

Pikkuympyräkatu 34, Hamina
(05) 210 3000
Lisätietoja Herran Kukkarosta

Luterilaisen seurakunnan uusklassinen kirkko noudattelee kreikkalaisen temppelin muotoja. Kirkko on rakennettu 1843, ja sen on suunnitellut Carl Ludvig Engel.

Paikalla aiemmin sijainneessa linnoituksen komendantin virka-asunnossa asuivat ja allekirjoittivat rauhansopimuksen Haminan rauhan venäläiset neuvottelijat. Tapahtumasta on muistokivi kirkon kupeella.

Kirkon nykyisellä tontilla sijaitsi komendantin talo, jossa solmittiin Haminan rauha 1809.

Raatihuoneentori 10, Hamina
Lisätietoja Johanneksen kirkosta

Pyhälle Marialle omistettu keskiaikainen kivikirkko, joka on Kymenlaakson vanhin rakennus. Keskiaikainen kivikirkko lienee rakennettu nykyiselle paikalleen ennen vuotta 1396. Uusklassinen ulkoasu on Carl Ludvig Engelin käsialaa 1820-luvun korjaustöistä. Keskiaikaisista maalauksista on jäljellä vihkiristi itäisellä ulkoseinällä. Museohuoneessa esitellään kirkollista elämää 1700-luvulta alkaen.

Kirkko tunnetaan myös paikallisten keskuudessa Vehkalahden kirkkona jolloin se toimi Vehkalahden kunnan kirkkona, ennen kuntaliitosta Haminan kanssa.

Pikkuympyräkatu 34, Hamina
Lisätietoja Marian kirkosta

Harvinainen, uusklassinen, bysanttilaisia muotoja mukaileva pyörötemppeli, joka on valmistunut vuonna 1837. Kirkon uusbysanttilainen kellotorni on puolestaan valmistunut vuonna 1863.

Kirkon historiasta voit katsoa vaikka Youtube-videon.

Kirkko on auki yleisölle tapahtumien aikaan.

Raatihuoneentori 2, Hamina
Haminan ortodoksinen seurakunta

Jo vuonna 1773 perustettiin hautausmaa linnoituksen muurien ulkopuolelle meren rantaan. Varhaisimmat säilyneet muistomerkit ovat Suomen sodan päättymisen ajalta, vuodelta 1809. Nykyään hautausmaalla on myös uurnalehto.

Laivasillankatu 6, Hamina

1700-luvulla perustettu ortodoksinen hautausmaa. Hautausmaa-alueen koillispuolella sijaitsee pieni Nikolai I:n sotilaiden juutalainen hautausmaa.

 Hirveläntie 22, Hamina

Ahtausliike Blomberg Oy:n lahjoitus Haminan kaupungille vuonna 1975 yrityksen 50-vuotispäivän muistoksi. Patsaan on suunnitellut Veikko Haukkavaara.

Ratapihankatu 7, Hamina

Pystyttäjä: Kymen Seudun Lottaperinneyhdistys
Paljastettu: 5.8.2007
Sijainti: Museotien levähdyspaikkaa vastapäätä n. 5 km Haminasta itään

Jääkärieversti Armas Kemppi (1893-1949) syntyi Vehkalahdella lähellä paikkaa, jossa hänen muistomerkkinsä sijaitsee. Kemppi sai sotilaskoulutuksensa Saksassa jääkäriliikkeen mukana toimi Suomessa erilaisissa sotilaallisissa esimiestehtävissä yleten ennen talvisotaa everstiluutnantiksi. Everstin arvon Kemppi sai vuonna 1940.

Kemppi osallistui joukkoineen talvisodassa Taipaleen ja jatkosodassa Itä-Kannaksen, Syvärin sekä Viipurin taisteluihin. Kempistä tuli viimeinen suomalainen joukko-osaston komentaja Viipurissa. Hänen komentamansa 20. prikaati saapui Viipuriin päivää ennen vihollisen kaupunkiin kohdistuvaa hyökkäystä. Joukko oli kokematon, huonosti varustettu ja viholliseen nähden aivan liian pieni. Sille ei myöskään jäänyt aikaa valmistautua taisteluun kaupungin puolustamisen edellyttämällä tavalla. Ylivoimainen vihollinen valloitti Viipurin 20.6.1944 yhdessä päivässä.

Kemppiä syytettiin Viipurin menetyksestä ja hänet siirrettiin sodan loppuajaksi pois rintamatehtävistä. Sodan päätyttyä Kemppi siirtyi siviiliin ja kuoli 12.10.1949 Sysmässä ja hänet on haudattu Kouvolaan.

Sijainti: Haminan Kesäpuisto
Suunnittelija: Arkkitehti Teiju Autio
Paljastettu: 12.05.2017
Patsashankkeen toteuttaja: Kymenseudun Lottaperinneyhdistys ry

Suomessa on tällä hetkellä (2018) 28 Lottaperinneyhdistystä, joissa yhteensä noin 4400 jäsentä. Lottaperinneyhdistysten kattojärjestönä toimii Suomen Lottaperinneliitto ry.

Suomeen perustettiin valtakunnallinen naisten vapaaehtoinen ja puolueisiin sitoutumaton keskusjärjestö, Lotta Svärd, vuonna 1921. Alusta alkaen järjestö nautti suurta suosiota ja sillä oli oma koulutuskeskus sekä nuorisotoimintaa ns. pikkulottien puitteissa.

Sotiemme 1939 – 1944 aikana lotat olivat ensiarvoisen tärkeä osa Suomen puolustusta. He olivat mukana hoitamassa poikkeusoloissa välttämättömiä huollollisia tehtäviä niin sotatoimialueella kuin kotirintamallakin. Vuonna 1944 oli lottia n. 232000 ja heistä n. 30 000 työskenteli sotatoimialueella viestintä, ilmavalvonta, lääkintä, varustehuolto, muonitus jne tehtävissä mahdollistaen 100 000 miehen osallistumisen varsinaisiin sotatoimiin rintamilla. Sotiemme aikana lottia menehtyi sotavammoihin n. 700 ja rintamaolosuhteissa n. 300. On arvioitu, että lottien työpanos yksin jatkosodan aikana oli n, 20 miljoonaa työpäivää, josta sotatoimialueella n. 11 miljoonaa.

Lotta Svärd järjestö herätti laajaa huomiota ulkomailla ja vastaavia perustettiinkin kaikkiin Skandinavian ja Baltian maihin. Lotat saivat myös toiminta-avustuksia laajalti eri maista aina Australiaa ja Amerikkaa myöten.

Jatkosodan päätyttyä liittoutuneiden asettama valvontakomissio lakkautti Lotta Svärd – järjestön Neuvostoliiton vaatimuksesta 23.11.1944. Lottien toimintaa jatkamaan perustettiin Suomen Naisten Huoltosäätiö, jonka toiminta-ajatuksena oli naisten, lasten ja perheiden avustaminen jsekä lottaperinteen vaaliminen. Huoltosäätiön työtä jatkamaan ja lottaperinteestä huolehtimaan syntyi Suomen Lottaperinneliitto 30.1.1992.

Haminan-Vehkalahden alueella lottien hoitamia ilmavalvontatorneja sijaitsi mm. Rakilan, Neuvottoman ja Metsäkylän alueella. Rakilassa Rakinvuorella sijainneen tornin sekä Metsäkylän Huovarinmäellä sijainneiden tornien paikalle on rakennettu muistokivi laattoineen.

Teksti: ”Tällä paikalla sijainneessa maaherran talossa ovat asuneet kuninkaat Kustaa III ja Kustaa IV Adolf”. – ”Samassa talossa luovuttivat Ruotsin valtuutetut, kenraalit Skjöldenbrand ja Stedingk, Suomen syyskuun 17 p:nä 1809 Venäjän valtuutetuille ulkoministeri Rumjantseffille ja Kreivi Alopaeukselle”.

Hamina oli loppukesällä 1809 Suomen sodan päättäneiden rauhanneuvotteluiden pitopaikkana. Keisari Aleksanteri lienee määrännyt Haminan neuvottelupaikaksi syystä, että hän tunsi kaupungin entuudestaan.

Venäjää edustivat todellinen salaneuvos, valtioneuvoston jäsen, ulkoasiain- ja kauppaministeri, senaattori, todellinen kamariherra, Pyhän Andreaksen ja Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikuntien, Pyhän Vladimirin suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan sekä Ranskan Kunnialegioonan ritari, Preussin Mustan ja Punaisen Kotkan ja Hollannin Union-ritarikuntien ritari, korkeasyntyinen kreivi Nicolas Romanzoff (Rumjantsev), sekä Hänen todellinen kamariherransa, Pyhän Vladimirin ritarikunnan toisen luokan suurristin ja Pyhän Annan ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari, Riddaren med Stora Korset af S:t Wladimirs Ordens Andra och S:t Annae Ordens Första Class, suomalaissyntyinen kreivi David Alopaéus.

Ruotsin kuningas oli puolestaan valtuutttanut”sopimaan, neuvottelemaan, vahvistamaan ja päättämään varmasta ja pysyvästä rauhasta Meille rakkaat luottamusmiehet, yhden Valtakunnan Herroista, jalkaväen kenraalin, Ritarikuntiemme ritarin ja komentajan, Miekka – Ritarikuntiemme suurristin ritarin, keisarillisen Pyhän Andreaksen, Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Annan ritarikuntien ensimmäisen luokan ritarin, korkeasyntyisen vapaaherra herra Curt Ludvig Bogislaus Christopher von Stedingk’in sekä kenraalimajurin ja Miekka – Ritarikuntamme komentajan, jalon ja korkeasyntyisen Anders Fredric Skjöldebrand’in”.

Valtuuskunnat majoittuivat lähekkäin raatihuoneentorin vastakkaisille puolille. Venäläiset, varsinkin Rumjantsev, esiintyivät ylitsevuotavan kohteliaina ja Ruotsin pääneuvottelija Stednigk tunsi kiusaantuvansa kaikista kunnianosoituksista ja palveluksista. Venäläiset ajoivat kuitenkin vaatimuksiaan määrätietoisesti läpi ja rauhansopimus allekirjoitettiin molempien osapuolien majapaikoissa, ruotsalaisten isännöimässä, myöhemmin Trykinin taloksi nimetyssä rakennuksessa ja venäläisen valtuuskunnan asustamassa komendantintalossa, joka oli myöhemmän ajan Rauhankadun alkupäässä sillä tontilla, jolle muutamaa vuosikymmentä myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan evankelis-luterilaista kirkkoa. Rauhansopimus vahvisti valtakuntien väliseksi maarajaksi Tornionjoen. Rajan siirtyminen kauas Länsipohjaan ennakoi Haminan ja muiden Vanhan Suomen linnoitusten sekä niiden ympärillä olevien asutusten taantumista.

Sijainti: Kesäpuisto, Puistotalon ulkoseinä
Teksti: ”Tässä talossa toimivat Haminan Suojeluskunta ja Lotta – Svärd yhdistys 1920 -1944. Laatan kiinnittivät 31.7.1994 Haminan seudun maanpuolustusjärjestöt ja Hamina-seura”.

Haminan Suojeluskunta syntyi syksyn 1917 levottomissa oloissa, mutta keväällä 1918 oli tilanne toinen venäläisen sotaväen ja punakaartin kadottua. Suojeluskunta ryhtyi toteuttamaan alkuperäistä tehtäväänsä, järjestyksenpitoa.

Toiminta järjestäytyi, sotilaallinen koulutus pääsi alkuun ja lokakuussa 1919 pidettiin suurehko kaksipuolinen harjoitus. Laki Suojeluskuntajärjestöstä (1927) liitti suojeluskunnat osaksi tasavallan sotavoimia. Järjestö sai valtion virkoja, organisaatio ja koulutus tehostuivat ja poliittinen toiminta kiellettiin. Haminan seudun suojeluskunnat olivat panostaneet jalkaväkeen, mutta nyt ryhtyi Haminan suojeluskunta koulimaan väkeään rannikkopuolustuksen tarpeisiin. Taustalla oli vuonna 1934 uusittu maanpuolustusalue-järjestelmä. Haminan maa- ja merisuojeluskunnat yhdistettiin vuonna 1934.

Perustettiin rannikkotykistöjaos, merivartio-osasto ja miinaosasto. Merisuojeluskuntaiset harjoittelivat linnakkeilla ja miinakomppanian aluksilla. Kotiseutuosastoon kuuluvat varattiin armeijan liikekannallepanon apuhenkilöstöksi. Väestönsuojelujaosto otti kantaa kotiseutuja uhkaavaan ilmavaaraan. Haminan Suojeluskunta oli jo vuonna 1918 saanut tilat kaupungin puiston laidassa olevasta kaupungin omistamasta seuraklubitalosta (”Puistotalo”). Kaupunki myi talon kesällä 1932 Suojeluskunnan Talo Oy:lle. Rakennus tuli olemaan Haminan suojeluskuntalaisten ja lottien päätoimipaikkana. Suojeluskuntalaiset saapuivat syksyllä 1939 omissa asuissaan ja omine aseineen liikekannalle käsketyn kenttäarmeijan perustamispaikkoihin. Sotien 1939–1944 kotijoukot olivat suojelus-kuntajärjestön johdossa. Myös Haminan Sotilaspiirin esikunta luovutti tehtävänsä sk-piirin esikunnalle. Talvisodan lopulla torjuivat sk-pataljoonat Virolahdelle suuntautuneen hyökkäyksen. Jatkosodan vuosina oli ilmasuojelu (vartio-) komppanioita.

Toiminta päättyi syksyllä 1944 lakkautukseen, mutta suojeluskuntien kiinteä omaisuus, mm Haminan sk-talo ja Hevoshaan ampumarata jäivät kuitenkin paikalliseen omistukseen.

Kirkkopuistossa ovat Haminan rauhan 1809 muistokivi, kansalaissodan 1918 muistomerkki, 1939–44 talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden ja Karjalaan jääneiden muistomerkit sekä sankarihauta-alue.

Raatihuoneentori 10, Hamina

Armas Arthur Kemppi (1893–1949) oli Taipaleenjoen talvisodan maineikas komentaja, Tyrjän sankari, Jalkaväkirykmentti 7:n taisteluhengen luoja ja jääkärieversti. Muistomerkin läheisyydessä on Tyrjän veteraanien muistokivi ja veteraanien istuttama, Kempin suvun mailta Saksalasta, hankittu kuusi.

Museotie 254, Hamina

Sijainti: Reserviupseerikoulun päärakennuksen edusta
Kuvanveistäjä: Kalervo Kallio 1957.
Tekstit: 1939–1945. Kaatuneiden upseerien muistoksi  Suomen upseeristo. Till de stupade offeranras minne Finlands officerare. “Te ette turhaan taistelleet, te ette turhaan kaatuneet.” (Yrjö Jylhä)

Ajatus Suomen sodissa 1939–1945 kaatuneitten upseerien muistolle omistetusta patsaasta syntyi kohta sotien jälkeen. Toteutus siirtyi kuitenkin 1950-luvulle, jolloin aloitteen patsaan hankkimisesta teki Reserviupseerikoulun 84. kurssin (1955) oppilaskunnan kunniatoimikunnan puheenjohtaja, upseerioppilas Sakari Valve.

Esitys sai laajaa kannatusta, perustettiin rahasto ja tehtävään valittu kuvanveistäjä Kalervo Kallio (presidentti Kyösti Kallion poika) ryhtyi Helsingin-ateljeessaan työhön. Näköispatsaan henkilöhahmot, seisova upseeri ja tämän käskyä odottava lähetti, löytyivät Kadettikoululta. Vuodenvaihteen 1956–1957 aikoihin asettuivat kadetit Pentti Seppo (lähetti) ja Risto Repo (upseeri) kuvanveistäjän malleiksi. Upseerioppilaat osallistuivat patsaan tekoon kaivamalla jalustan vaatimaa suurta kuoppaa.

Kaatuneiden Upseerien patsas paljastettiin syyskuun 9. päivänä 1957 Tasavallan presidentin, kenraalikunnan, Reserviupseerikoulun, aktiivi- ja reserviupseerijärjestöjen ja tuhatlukuisen yleisön läsnä ollessa.

Jalustaan muurattu luettelo sisältää sodissa kaatuneiden yli 4000 upseerin nimet. Kuvanveistäjän tahto oli, että patsaan reunamille istutetaan suomäntyjä. Puut eivät aluksi tahtoneet menestyä. 

Kaatuneiden Upseerien patsas on sittemmin ollut Puolustusvoimien, Reserviupseerikoulun ja maanpuolustusjärjestöjen kunniakäyntien kohteena.

Sijainti: Vanhan kasarmialueen kentän laita
Kuvanveistäjä: Sulo Mäkelä 1960
Pystyttäjä: Jatkosodan 8.Divisioonaan kuuluneiden yksiköiden aseveljet
Teksti: ”Kunnia Isänmaa. Kaatuneiden aseveljien muistolle 12.6.1960. Sodan 1941–44  JR 4   I/KTR 11  III/KTR 11 2.PionP 22”.

Jatkosodan 8. Divisioona oli perustettu kesäkuussa 1941 Haminassa ja sen itäpuolisilla alueilla olleen 4. Prikaatin kantaväestä sekä Kymenlaakson ja Uudenmaan reserviläisistä. Divisioonaan kuului kolme jalkaväkirykmenttiä (JR 4, JR 24 ja JR 45), tykistöä ja aselajijoukkoja.

Divisioonan kantajoukko, Jalkaväkirykmentti 4, koostui pääosin rauhanaikaisen 4. Prikaatin yksiköistä. Rykmentin kolmas pataljoona oli muodostettu Etelä-Kymenlaakson reservistä. Kokonaan reserviläisperusteisiä olivat Uudenmaan ruotsinkielisiltä alueilta perustettu JR 24 sekä Uusimaan, Helsingin ja eteläisen Kymenlaakson miehistä koottu JR 45.

Divisioona osallistui loppukesällä 1941 Karjalan kannaksen takaisinvaltaustaisteluihin. Divisioona siirrettiin syksyllä Itä-Karjalaan, Maaselän kannakselle. Vajaavahvuinen 8. D viivytti kesällä 1944 Aunuksessa hyökkäävää Puna-armeijaa. JR 24 oli kesällä 1942 lakkautettu osana armeijan uudelleenjärjestelyä.

Kolmen kannaksen hyökkäys-, puolustus- ja viivytystaistelut läpikäynyt 8. Divisioona tunnettiin myös nimellä Kolmen Kannaksen Koukkaajat

Divisioonan myöhempi perinnetyö oli paljolti JR 4 – Punamustarykmentin aseveljien keskuudestaan perustaman Punamustarykmentin Veljesvastuun hoidossa. ”Koukkaajat” kokoontuivat Haminassa aina 2000-luvulle saakka.

Kolmen Kannaksen Koukkaajien perinteen säilyttäjiä ovat Punamustarykmentin Perinneyhdistyksen lisäksi JR 45:n aseveliyhdistys, Kymen Jääkäripataljoona sekä Kymen Jääkäripataljoonan Kilta ry.

Sijainti: Vanha kasarmialue, komppanian entisen kasarmin edusta.
Pystyttäjä: Miinamiesveteraanit vuonna 1972.
Teksti: ”Tällä alueella vuosina 1934–1941 sijainneessa Miinakomppaniassa koulutettiin pääosa Suomen Merivoimien sodissa 1939–1944 toimineista miinamiehistä”.

Merivoimien merimiinakoulutus oli siirretty Haminaan 1930-luvulla asettuneen 2. Erillisen Rannikkotykistöpatteriston vastuulle. Miinakomppania oli merellinen yksikkö. Henkilöstö, jossa oli paljon miina-alan ja merenkulkupuolen kantaväkeä, esiintyi laivaston kuosin mukaisissa asuissa. Komppaniassa palveli eräässä vaiheessa neljä upseeria, 12 miinamestaria ja sotilasalivirkamiestä sekä 25 kanta-aliupseeria.

Aluskanta koostui veneluokkaan lukeutuvista miina-aluksista. Komppanian T-luokan miinaveneet purjehtivat vuonna 1936 tehdyn uudelleennimeämisen jälkeen nimillä Loimu, Paukku ja Pommi. Oli myös 9-tonnisia A-luokan raivausveneitä sekä Miina, entinen M 7. 60-tonniset T-miinaveneet olivat entisiä Pietari Suuren Merilinnoituksen maayhdysmiinakenttien laskuveneitä. Alukset olivat Haminan sisäsatamassa, Hietakylässä. Komppanian majoitus oli Isoympyränkadun varrella olevassa, jo 1930-luvulla iäkkäässä yksikerroskasarmissa.
Miinakomppania siirtyi syksyllä 1939 sodan ajan kokoonpanoon. Miinaveneet laskivat ensimmäiset itäisen Suomenlahden merimiinoitteet, yhteensä 352 miinaa, joulukuun alussa kahteentoista eri kohteeseen.

Miinakomppania lakkautettiin vuonna 1941, jolloin sen tehtävät siirtyivät laivastovoimille.

Kivijalustalle asetettu sarvimiina S/08 ankkurointikoneistoineen kertoo paitsi 2. Erilliseen Rannikkotykistöpatteriston ja Talvisodan aikaisen Kotkan Lohkon Miinakomppanian Haminan-ajasta, myös miinahenkilöstön osuudesta merialueemme puolustamiseen.

Pystyttäjä: Mäntlahden renkaan aseveljet
Paljastettu: 21.8.1990
Suunittelija: arkkitehti Anita Yrjölä
Teksti: ”SILLOIN SUOMI SIIRTYI SODASTA RAUHAAN. TÄÄLLÄ PALVELI TEHTÄVÄÄ SUORITTAMASSA KRH.K/JR9 25.11.1944 – 15.11.1945. TÄTÄ YKSIKKÖÄ ENNEN OLI TÄÄLLÄ PALVELLUT JR4/I/KRH VV. 1940 – 1941 SEKÄ KOUL.KESK. 17/KRH.OSASTO VV. 1942 – 1944.

VASTALEVY ON KRANAATINHEITTIMEN PERUSTA. TÄÄLLÄ SYNTYI YKSIKKÖMME HENKI, MÄNTLAHDEN RENKAAN PERUSTA.

21.8.1990 MÄNTLAHDEN RENKAAN ASEVELJET”

Palvelukseen kutsutut 1925 syntyneet nuorukaiset aloittivat sotataipaleensa peruskoulutuksen jälkeen Karjalan kannaksella. He saivat tulikasteensa Kaukjävellä, josta jatkoivat väliin taistellen Summan, Viipurin ja Juustilan kautta Vilaniemeen puolustamaan Viipurinlahden saaria.

Välirauan alettua 4.9.1944moneen kertaan nimeään vaihtanut joukko siirtyi uuden rajan taakse Virojoelle ja edelleen Miehikkälän kautta Mäntlahteen, jossa ”vanhat” pääsivät siviiliin ja nuoremmat 1925 syntyneet jäivät jatkamaan palvelusta. Vuoden 1945 loppuun mennessä Mäntlahden varuskunnan toiminta hiipui joukkojen muutettua Haminaan.

Vuosikymmenen vaihteen tienoilla varuskunnan rakennukset myytiin huutokaupalla poissiirrettäviksi. Jäljellä on kuitenkin vieläkin jäänteitä rakennusten perustuksista ja Reiviikin lahden vastapuolella sijainneesta upseerikylästä joitakin rakennuksia, jotka palvelivat 2000-luvulle saakka mm. henkilökunnan kesänviettopaikkoina.

Vuonna 1974 perustivat sodan jälkeen yhteyttä pitäneet ” Mäntlahden miehet” yhdyssiteekseen Mäntlähden Renkaan, jonka näkyvä aikaansaannos oheinen Krh-miesten muistomerkki on.

Eino Marttilan suunnitteleman kiven mallina on käytetty Hietakylästä löytyneitä vanhoja myllynkiviä.

Kivi pystytettiin vuonna 1974. Legenda kertoo Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kosineen Venäjän keisarinna Katariina II:sta Haminan neuvottelujen aikana vuonna 1783. Katariina vastasi suostuvansa avioliittoon vasta, kun käsisuudelman sijaan myllynkiven läpi pystyi antamaan oikean suudelman.

Isoympyräkatu 26, Hamina

Nykyisellä RUK:n kentällä sijaitsi aiempi Pietari-Paavalin kirkko, joka purettiin vuonna 1830. Tämän kirkon muistoksi rakennettiin vuonna 1837 kappeli kenttää vastapäätä.

Kadettikoulunkatu 5, Hamina

Sijainti: Patsas sijaitsee Tervasaarella (Rampsinkari).
Julkistettu: Pelle Miljoonan patsas julkistettiin 6.6.2014.
Suunnittelihja: Heimo Suntio.

Onni ja Otso Paavolan lahjoitus Haminan kaupungille kiitokseksi pesäpallotoiminnan ja nuorisotyön tukemisesta 1968.

Kaivokatu 6, Hamina

Pystytetty: 31.7.1991
Pystyttäjä: Kymen Jääkäripataljoonan Kilta
Sijainti: Rajasuon eteläreunalla n. 5 km itään Haminasta. Opastus Vanhalta Vaalimaantieltä
Teksti: ”Tämä muistomerkki on pystytetty kymenlaaksolaisille kotirintamalla menehtyneille, jotka saivat surmansa venäläisten desanttien luodeista sotiemme 1939 – 1944 aikana. Tällä paikalla sai surmansa 17-vuotias sotilaspoika Arvo Johannes Harjunen 31.7.1944 Virolahden läntisestä ilmavalvontaosastosta n:o 310”

Sijainti: Saviniemen kaupunginosa, Salmenvirran rannalla kohoavan Kokkokallion laella.

Oikeanpuoleisessa laatassa niiden 22 sankarivainajien nimet, jotka siunattiin kentälle jääneinä muistomerkin paljastustilaisuudessa 15.7.1945.Muistolaatassa mainitut sankarivainajat:

• N. Akkanen, A. Atsola, D. Auvinen, B. Ekberg, A. Hoikkala, M. Hovi, O. Hupli, A. Huttunen, V. Kallonen, A. Ketonen, M. Kiviaho, A. Kuisma, E. Kurki, P. Laisi, E. Leinonen, R. Lindholm, A. Määttänen, E. Parikka, A. Pukki, K. Ratia, K. Roni, T. Seppälä ja T. Seppälä

Merivoimien Esikunta ryhtyi kohta jatkosodan päätyttyä laatimaan suunnitelmaa itäisen Suomenlahden rannikkotaisteluissa kentälle jääneiden muistomerkistä. Haminan Rannikkolinnakkeiston henkilökunta keräsi tarvittavan luonnonkiviaineksen Kirkonmaan linnakkeen viereiseltä Hietakarilta. Työt tehtiin Linnakkeiston toimesta.

Sijainti: Haminan Kesäpuisto
Suunnittelija: Arkkitehti Veli Klami 1951

Muistomerkkiä suunniteltiin aluksi Kirkonmaan linnakkeelle ja sittemmin Kotkaan, mutta se pystytettiin Itä-Suomenlahden rannikkopuolustuksen johtopaikkakunnalle Haminaan.

Haminassa vuodesta 1934 ollut 2. Erillinen Rannikkotykistöpatteristo perusti Talvisodan alla Kotkan Lohko – nimisen yhtymän. Lohkon tehtävänä oli puolustaa Säkkijärveltä Ruotsinpyhtäälle ulottuvaa rannikkoaluetta. Rannikkotykistö ja jalkaväkijoukot torjuivat sodan loppupuolella Kotka-Haminan ja Virolahden saaristoon kohdistuneet jäähyökkäykset.

Kymenlaakson rannikkopuolustus koottiin vuonna 1940 rykmenttikokoonpanoon (Rannikkotykistörykmentti 2, myöhempi Kotkan Rannikkotykistörykmentti). Rykmentistä perustettiin kesällä 1941 sodan ajan 2. Rannikkoprikaati. Prikaatin joukot osallistuivat aluksi Virolahden-Viipurinlahden taisteluihin. Osa joukoista eteni myöhemmin Karjalan Kannakselle.

Rannikkoprikaatin – nyt Itä-Suomenlahden Rannikkoprikaati – alueella käytiin vuonna 1942 kaksi yleistilanteen kannalta merkittävää taistelua. Suomalaiset valtasivat keväällä Suursaaren ja venäläiset yrittivät kesällä puolestaan vallata Somerin linnakkeen. Rannikkojoukot täyttivät tehtävänsä sodan loppuun saakka. Viimeisenä sotatoimenaan torjui rannikkoprikaati syyskuussa 1944 saksalaisten hyökkäyksen Suursaareen.

Kymenlaakson rannikkopuolustusta johdettiin Talvisodan aikaan RUK:n päärakennusta vastapäätä olleesta entisen Kadettikoulun hallinto-juhlasalitalosta. Upea rakennus tuhoutui ilmapommituksessa. Paikalle rakennettiin 50-luvulla RUK:n ruokala, myöhempi Keskussotilaskoti. Rannikkoprikaatin esikunta oli jatkosodan vuosina Erottajankadun varrella olevassa kaksikerroksisessa punatiilikasarmissa. Pääsy alueelle on luvanvaraista

Sijainti: Hamina, Myllykylä Sahakosken puisto
Teksti: ”VEHKALAHDEN HEVOSIA otettiin puolustusvoimien käyttöön talvisotaan v. 1939 Sivatin TOK:n talolla ja Pampyölissä sekä jatkosotaan v. 1941 Reitkallin puutarhakoululla ja Myllykylän Multakankaalla. Sodan aikana tarvittiin täydennystä. Vehkalahtelaishevosia kirjattiin n. 400.”

Talvisodan alla oli puolustusvoimien oma hevoskanta vain n 4700 ja niinpä syksyllä 1939 pakko-otettiin siviiliyhdyskunnalta armeijan käyttöön n. 60000 hevosta. Talvisodan aikana otettiin lisäksi n. 12000 hevosta. Talvisodan aikana menetettiin n. 7200 hevosta, näistä n. 4000 vihollisen tuleen. Sodasta selvinneet hevoset palautettiin mahdollisimman nopeasti omistajilleen auttamaan alkavissa toukotöissä.

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941 pakko-otettiin armeijalle n.35000 hevosta ja sodan aikan lisäksi n. 15000 hevosta. Näistä menehtyi n. 15000 hevosta jos kohta sotasaaliina saatiin tilalle n. 12000, osin hyvinkin huonokuntoista hevosta.

Hevosten otosta sekä niiden ja varusteiden kunnon tarkastamisesta vastasivat alueelliset hevosottomiehet, jotaka myös hinnoittelivat ne mahdollista myöhempää korvausta varten jos hevonen tai varusteet palveluksen aikana sattuisivat katoamaan.

Hevonen oli sodasssa välttämätön apuri ennenkaikkea maastokelpoisuutensa ansiosta. Joukko-osastojen huolto oli suureltaosin hevosista riippuvaista, Lisäksi armeijan käytössä olleet, tarpeeseen nähden vähäiset moottoriajoneuvot olivat maasto-olsuhteisiin huonosti sopivia ja tehottomia.

Vehkalahdelta otettiin talvi- ja jatkosotiin yhteensä n. 400 hevosta.

Pystyttäjä: Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry
Patsaan suunnittelu: Viljo Harjunen ja Jouko Soihtu
Paljastettu: 17.6.2006
Materiaali: Virolahden punainen graniitti, Sotilaspoika-merkki pronssia
Valmistaja: Kivitimo Oy, Muurikkala

Kilta suorittaa joka vuosi kunniakäynnin muistokivellä sen paljastuspäivänä 17.6.

Syntyhistoria

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta ry:n monivuotinen puheenjohtaja Viljo Harjunen oli palaamassa Sotilaspoikien Perinneliiton vuosikokouksesta Kajaanista v. 2004. Siellä oli paljastettu sotilaspoikien muistokivi ja Harjunen pohti vastaavanlaisen saamista Haminaan. Päätös hankkeen toteuttamisesta tehtiin hallituksessa 10.6.2005. Perustettiin toimikunta, joka ryhtyi neuvottelemaan sijoituspaikasta, muistomerkin muodosta ja varainhankinnasta.

Haminan kaupunki osoitti sijoituspaikaksi Kesäpuiston, vastapäätä Puistotaloa, joka on entinen Suojeluskuntatalo. Kaikki killan toimialueen kunnat suhtautuivat myötämielisesti asiaan myöntämällä taloudellista tukea. Samoin monet alueen liikelaitoksista antoivat rahaa ja jopa yksityishenkilöt osallistuivat hankkeeseen.

Muistokivi on tehty Virolahden punaisesta graniitista ja pronssisen sotilaspoikamerkin valoi Haminan Ammattiopistossa Tapio Lindholm. Lokakuussa 2005 asennettiin paikalleen kiven peruslaatta. Paljastusjuhla pidettiin 17.6.2006 runsaslukuisan yleisön läsnä ollessa. Tilaisuuden puhujina esiintyivät killan puheenjohtaja Viljo Harjunen, paljastuspuheen pitänyt kunnallisneuvos Kauko Suurnäkki, patsaan vastaanottaja kaupunginjohtaja Hannu Muhonen.

Kilta suorittaa joka vuosi kunniakäynnin muistokivellä sen paljastuspäivänä 17.6.

Vuosina 1918 – 1944 toimineella Suojeluskuntajärjestöllä oli myös poikaosasto, johon saattoi liittyä jo 10 vuotiaana ja josta 17 vuotta täytettyään voi siirtyä halutessaan varsinaisen Suojeluskunnan jäseneksi. Poikaosastojen toiminta keskittyi urheiluun, maastoleikkeihin ja eräretkeilyyn.

Vuonna 1941 poikaosastot saivat uuden nimen: Sotilaspojat.

Viime sotiemme aikana sotilaspojat suorittivat monenlaisia tehtäviä. Kotirintamalla he työskentelivät maataloudessa, metsätöissä, erilaisissa aputehtävissä ym. ja sotatoimialueella heitä käytettiin lähetteinä, ilmavalvontatehtävissä, vartijoina jne. Osa vanhemmista sotolaspojista toimi myös ilmatorjunnan tehtävissä ja jopa desanttien etsintäpartioissa.  Jatkosodan lopulla sotilaspoikia oli yli 70 000.

Sijainti: Reserviupseerikoulun päärakennuksen edusta.
Teksti: ”Kadettikoulu toimi tällä paikalla 1819–1902”.

Suomen Kadettikoulu oli 7-luokkainen sisäoppilaitos. Alemmilla luokilla opiskeltiin yleissivistäviä aineita kolmen ylimmän luokan keskittyessä upseerin uralle valmistavaan tutkintoon. Kadettikouluun tultiin tavallisesti 12–13 vuotiaina.

Haminan Kadettikoulu oli Venäjän sotalaitosjärjestelmän alainen, mutta kadetit, virkamieskunta, upseerit ja siviiliopettajat olivat pääosin ruotsinkielisiä. Kadettikoulun henkilökunnalla oli merkittävä rooli 1800-luvun loppupuolen Haminan kunnallis- ja sivistyselämään.
Haminassa oli Kadettikoulun perustamisvuonna 1819 vapaata kasarmitilaa. Kadettien majoitusrakennukseksi muutettu venäläisen sotaväen kasarmi sijaitsi päärakennuksen (1898) etupuolella. Kentän toisella puolen, nykyisen sotilaskotitalon paikalla ollut juhla- ja hallintorakennus tuhoutui Talvisodassa. Alkuperäisistä rakennuksista ovat jäljellä voimistelusali-maneesi (1832), tämän viereinen laboratoriotalo (1850-luku), kentän itälaidalla oleva huoltorakennus ”Kanakoppi” ja koulun johtajan punatiilinen virka-asunto (1860-luku), myöhempi upseerikerho. Venäläisestä varuskunnasta erillään ollut koulualue muodosti oman kokonaisuutensa.

Kadettikoululla oli kahtalainen rooli; sen tuli toimia sekä akateemiselle uralle valmistavana oppilaitoksena että upseerikouluna. Tutkinnon suorittaneet sijoittuivat ympäri laajaa Venäjänmaata. Kadettikoulu huolehti myöhemmin Suomen asevelvollisen sotaväen upseerien peruskoulutuksesta. Koululla oli 1880-luvun lopulla ollut myös ”varavänrikki”- reserviupseerikursseja.

Haminan Kadettikoulu lakkautettiin 1900-luvun alussa. Päärakennus oli jonkin aikaa venäläisen varuskunnan käytössä. Vuonna 1918 talossa oli saksalaisjohtoinen Taistelukoulu. Entisen kadettikoulutalon – päärakennuksen tiloissa käynnistyi vuonna 1920 Suomen armeijan reserviupseerikoulutus.

Sijainti: Kadettikoulunkatu 7, Hamina

Varvara Schantin (1870–1941) oli leipomotuotteiden katukauppias. Hän myi tuotteita upseerioppilaille myös harjoitusmaastossa, josta kiitoksena upseerikurssit 1. – 43.  lahjoittivat Veikko Haukkavaaran suunnitteleman patsaan kaupungille 1972.

Sijainti: Vanha kasarmialue, rakennus 61 ulkoseinä.
Teksti: ”WR. Tälle ja Pampyölin kasarmialueelle oli sijoitettuna vv. 1920–1933 Wiipurin Rykmentti ja vv. 1933–1939 rykmentin II pataljoonan esikunta, 4. ja 5. komppania sekä soittokunta. Perinteiden vaalijat Karjalan Jääkäripataljoona  Wiipurin Rykmentin- JR 9/7.D:n- Karjalan Jääkäripataljoonan Kilta”

Viipurin Rykmentti ei ollut koskaan Viipurissa. Rykmentti oli Haminan varuskuntarykmenttinä vuosina 1920 – 1933, osin vuoteen 1939 saakka. VR oli ennen Haminaan tuloaan ollut hajallaan Karjalan kannaksella, Käkisalmessa ja Kiviniemessä. Siirto Haminaan merkitsi rykmentin kokoamista. Komentajaksi oli lokakuussa 1920 tullut jääkärieverstiluutnantti (kenrl) Karl Lennart Oesch.  1920-luvun jalkaväkirykmentti oli kolmipataljoonainen joukko-osasto. Jokaiseen pataljoonaan kuului kolme kiväärikomppaniaa ja konekiväärikomppania. Kokoonpano muuttui vuosien kuluessa.

Rykmentti majaili osin Pampyölin puukasarmeissa. Divisioonan komentaja oli vuonna 1923 todennut Pampyölin kasarmit ”sanoin kuvaamattoman kurjiksi”. Peruskorjauksiin ei kuitenkaan haluttu panostaa, sillä Viipurin Rykmentti oli tarkoitus siirtää Laatokan Karjalaan. Syksyllä 1933 lähtivätkin rykmentin pääosat Jaakkiman Huuhanmäen uusille kasarmeille. Huuhanmäki ei kuitenkaan voinut ottaa suurta joukko-osastoa kerralla vastaan, josta johtuen toinen pataljoona jäi toistaiseksi Haminaan. Saapumiserän vahvuus oli vuodesta 1934 alkaen 70 miestä, mikä vuositasolla merkitsi pariasataa Savonlinnan sotilaspiirin alueelta kotoisin ollutta alokasta. II/VR:n viimeinen yksikkö, 2. komppania poistui Haminasta syksyllä 1939. Rykmenttiläiset taistelivat Talvisodassa 3. Prikaatin joukoissa. Viipurin Rykmentti kuten muutkin sotaa edeltäneen ajan jalkaväkirykmentit lakkautettiin Talvisodan jälkeen.

Haminan-kaudella palvelleita tunnettuja upseereita ovat Oeschin ohella K M Wallenius, Taavetti Laatikainen, Lauri Tiainen ja Antti Kääriäinen – kaikki Saksan jääkäreitä ja myöhemmin ylempiin komentajatehtäviin kohonneita.  Viipurin Rykmentin perinteen vaalijoilla ei ole suoranaisia kytköksiä Haminaan. Muistolaatassa mainittu Karjalan Jääkäripataljoona oli Kontiorannan varuskunnassa.

Sijainti: Haminan linja-autoasema, entisen rautatieaseman ratapiha
Pystytetty: 16.10.1997
Teksti: ”KUULLOS PUHÄ VALA KALLIS SUOMENMAA, SINUUN KOSKEA EI VÄKIVALTA SAA” 1939 – 1945

Niille miehille ja naisille, jotka valansa velvoittamana tai vapaaehtoisina Isänmaan kutsua noudattaen lähtivät rintamalle torjumaan vapauttamme uhkaavaa vaaraa. Ensimmäinen juna lähti tällä paikalla sijainneelta rautatieasemalta 16.10.1939. Syntyi talvisodan henki. Raskain uhrein – Suomi kesti.
Jälkipolvi vaalii rakkaudella tätä perintöosaasi.
Veteraanijärjestöt ja Haminan kaupunki 16.10.1997

Ylimääräisten harjoitusten nimellä toimenpantu puolustusvoimien liikekannallepano toteutettiin 14.10.1939. Kymenlaaksossa muodostettiin Jalkaväkirykmentti 32, jonka nimi vaihtui myöhemmin JR 5:ksi. Rykmenttiin kuului n. puolet maakunnan asekuntoisista miehistä. Rykmentin 1.pataljoona perustettiin Haminassa, se koostui Etelä-Kymenlaaksolaisista miehistä.

Pataljoona kuormattiin kuljetusjunaan tällä paikalla sijainneella rautatieasemalla. Iltahämärissä juna lähti liikkeelle kohti tuntematonta päämääräänsä. Tuolloin kuljetusvaunujen avoimista ovista kajahti satojen miesten yhteisesti laulama ”Kuullos pyhä vala kallis Suomenmaa….: Sotaretki oli alkanut.